Koirilla voi olla erilaisia pelkotiloja:
– Vieraat koirat, ihmiset, autot jne.
– Ääniarkuus.
– Tunnistamattomat kohteet (Ennennäkemättömät/vaikeasti hahmotettavat mm.pimeässä).
Pelkoreaktiot voidaan pääasiassa jakaa 2 ryhmään. Aggressioon ja väistämiskäyttäytymiseen.
Aggressiossa koiran tyyli on “hyökkäys on paras puolustus”.
Ilmenee seuraavilla tavoilla: valehyökkäyksinä, murinana, haukkumisena ja puremisena yms.
Koira osoittaa väistämiskäyttäytymistä mm.jumittuessaan aloillleen, vapisee, laskee hännän alas, vetää korvat luimuun tai yrittää paeta paikalta kaikin mahdollisin keinoin.
Molemmat käyttäymiset saattavat esiintyä samassa tilanteessa. Ensin voi tulla väistäminen ja väistämisen/pakenemisen epäonnistuessa aggressiivinen suhtautuminen lähestyjään mm.ihminen tai koira. Ensin voi ilmetä myös aggressio, mutta murinan, haukkumisen tai pelkopuraisun jäädessä tehottomaksi vaihtoehtona on pako. Näiden käyttäytymisten välillä koira voi ”taiteilla” edestakas, kunnes tilanne laukeaa.
Pelkotiloja voi poistaa erilaisilla altistusmenetelmillä.
Altistaminen tarkoittaa sitä, että koira altistetaan pelkojen kohteelle.
Altistamisen voimakkuus ja koiralle annettava palaute on koirakohtaista.
Siedättämisessä koiraa altistetaan ”porrastetusti” pelkonsa kohteelle. Joissain tapauksissa, nopea ja valvottu täysimääräinen altistaminen ns.flooding voi olla hyvinkin toimiva tapa voittaa pelko. Väärin toteutettuna lopputulos on yleensä haitallinen ja keskenjätettynä pelko voi lisääntyäkin. Epävarmalla johtamisella/ohjauksella ei kannata tehdä täysaltistuksia, koska koiran pitää voida luottaa taluttajaansa. Jos omistaja jännittää, käytös peilaantuu koiraan. Jos omistaja kulkee rennolla asenteella, on lopputuloskin huomattavasti parempi, kuin jännittävä-linja. Kohtaamisharjoituksissa olisi hyvä olla kouluttaja paikalla ”henkisenä tukena” ohjaamassa, että tilanne etenee, eikä junnaa paikallaan. Koira tarvitsee mahdollisimman itsevarman ja päämäärätietoisen auttajan.
Astettain tapahtuva siedätys, ei auta vain voittamaan pelkoa, vaan tekee pelon kohteesta arkipäiväisen asian. Pennut on usein rohkeita tiettyyn ikään saakka, jolloin alkaa ns.mörköikä. Tuohon ikään mennessä, koira olisi pitänyt opettaa käsittelemään näkemäänsä. Ellei ole opetettu, alkaa tuo paljon mainostettu mörköikä. Mörköikää ei tule, jos koira on kohdannut jo kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä, sisäistäen oikein näkemänsä.
Mikä toimii laukaisimena?
Sen selvitessä, voidaan aloittaa ”ei-toivotun” käytöksen korjaus tapauskohtaisesti.
Reagointietäisyys
Etäisyys tulee selvittää ”nähdyissä” pelkoärsykkeissä. Etäisyys voi vaihdella 1-200m. Myös ärsykkeen liikkumis-suunta tulee huomioida. Hiljalleen lähestyvä on eri asia, kuin hiljalleen loitontuva, poikittain kulkeva tai paikalla oleva. Lähestyvä voi laukaista pelkokäyttäymisen, kun taas loitontuva voi herätellä jopa saalisviettiä ”se väistää=olen niskan päällä”. Epävarma ja pelokaskin koira voi lähteä hyökkäykseen, mutta ei uskalla viedä sitä loppuun. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinainen valehyökkäys, koska lähtiessään koira ei tiedä hyökkäyksen jäävän kesken syystä tai toisesta.
Seuraava tehtävä on passivointi.
Haukun/murinan tai liikehdinnän lopettaminen ja estäminen. Koiran päästessä vapaasti liikkeeseen ja ääneen, saa se siitä lisää pontta touhuun. Tunnetila on taivaissa ja palautuminen kestäää. Passivointi on erittäin tärkeä osa siedätystä. Et voi siedättä koiraa oikealla tavalla, jos se ei ole hallinnassa, ja toteuttaa itseään. Altavastaajana on vaikea auttaa koiraa pysymään matalassa tunnetilassa ja ohjata koiraa oikeaan käyttäymismalliin. Passivointia on kieltosana, erilaisten koulutusvälineiden käyttö, koiran ohjaus omalla vartalolla ja liikkumis-suunnan valitseminen sekä tunnetilan säätely.
Usein ihmiset hokee kieltosanoja, joita voi olla monia. Koulutusvälineitä käytetään miten sattuu ja ylimitoitetulla voimalla. Liikkumis-suunnan vaihtelu on katkonaista ja kontrolli koiraan katoaa. Tunnetilan säätely on mitä sattuu ja valitettavasti olen törmännyt jopa kouluttajiin, jotka palkkaa koiraa väärässä tunnetilassa. Olen ohimennen nähnyt kouluttajien hokevan kieltosanoja moneen kertaan. Tarpeetonta itsensä tehostamista.
Ennakointi on viimeinen siedätyksen vaihe.
Älä mene paikkoihin missä hukkaat näkyyvyden ja kulman takaa saattaa tulla, jotain mihin ette ole vielä valmiita. Tällä tavoin usein ihmiset hidastaa kehittymistä tai ottavat takapakkia.
Toistoja toistoja toistoja……Etäisyydet kuntoon ja itsevarmuutta omaan olemukseen!
Ei koiran tarvitse rakastaa tulevaisuudessa pelkonsa kohteita, vaan tarkoitus on olla noteeraamatta niitä jatkossa ja elää täysipainoista elämää.
Olen omistanut yli 200 kodinvaihtaja-ja ongelmakoiraa, jotka olen joutunut siedättämään asioihin. Kotikoulutuskoirat+omat koirat lisäksi. Kuvio on siis tullut erittäin tutuksi ja näkemykset perustuu tehtyihin töihin ja niiden lopputuloksiin.